Job 20

Soofarin puhe jumalattomien kestämättömästä onnesta

1 Haamatilainen Soofar lausui ja sanoi:

2 "Tuohon ajatukseni tuovat vastauksen, ja kiirehdin vastaamaan siihen. 3 Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuulla, mutta ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen. 4 Tuoko on sinulla tietona ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin? 5 Ei, vaan jumalattomien riemu loppuu lyhyeen, ja teeskentelijän ilo on vain silmänräpäys. 6 Vaikka hänen suuruutensa kohoaisi taivaaseen ja hänen päänsä ulottuisi pilviin asti, 7 hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman saastansa lailla. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?' 8 Kuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky. 9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe. 10 Hänen poikiensa täytyy etsiä köyhien suosiota, ja hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa. 11 Nuoruuden voimaa ^{▼▼ LXX, Targum ja syyrialainen käännös kääntävät: "hänen salaiset syntinsä".} olivat täynnä hänen luunsa, mutta nyt ne makaavat tomussa hänen kanssaan. 12 Jos paha on makeaa hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle, 13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pitää sitä suussaan, 14 niin tämä ruoka hänen sisällään muuttuu käärmeen myrkyksi. 15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy oksentaa se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan. 16 Käärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa. 17 Hän ei saa katsella ilokseen puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -vadeja ^{▼▼ Vadi on puro, joka sadeaikana tulvii, mutta jossa ei ole vettä kuivana aikana.}. 18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä. Hänen ilonsa ei ole hänen voittamansa rikkauden veroinen. 19 Sillä hän on sortanut köyhiä ja hylännyt heidät. Hän ryösti itselleen taloja, joita hän ei rakentanut. 20 Sillä hän ei tuntenut vatsaansa kylläiseksi, eikä saa itseään himossaan täyteen. 21 Mikään ei säilynyt hänen ahneudeltaan. Sen tähden hänen onnensa ei kestä. 22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, kaikkien köyhien kädet nousevat häntä vastaan. 23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päälleen hänen syödessään. 24 Jos hän pakenee rautaisia aseita, hänet lävistää vaskijousi. 25 Kun hän vetää ulos selästään nuolen, hänen sappensa lävitse käy miekan salama, ja kuoleman kauhut valtaavat hänet. 26 Kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli kenenkään lietsomatta. Se syö, mitä on säilynyt hänen teltassaan. 27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, ja maa nousee häntä vastaan. 28 Se, mitä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet. 29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."